Etenee kuin etana

Tämä kevät nimittäin. Vuosi sitten oli huikeita lämpötiloja, nyt ei ole kertaakaan käynyt yli +20 asteen.

Töiden lisäksi harmaita hiuksia aiheutti viime viikonloppuna myös muuan naisen elämään liittyvä terveysongelma. Menin jo torstai-iltana Miesihmisen luo, mutta vointi oli huono, ja perjantaina sitten passitettiinkin työterveydestä päivystykseen. Muutaman tunnin odotuksen ja hoitotoimenpiteen jälkeen päästettiin kyllä takaisin kotiin, mutta perjantai-iltana en arvannut (enkä olisi jaksanutkaan) isommin enää rehkiä.

Lauantaina kävimme Mäntsälässä Keuda Kukka & Puutarhassa. Ihme kyllä, mitään ei tarttunut kuitenkaan mukaan. Iltapäivällä touhusin jonkin verran potagerissa, mutta en vieläkään uskaltanut tehdä kovin raskaita tehtäviä, joten tulos jäi aika vähäiseksi. Sunnuntaina sitten sainkin jotain tehtyä: istutin spagetti- ja kesäkurpitsat (+ jättikurpitsan, joka maanantaina kuitenkin näytti nuokahtaneelta); kylvin porkkanan ja retiisin; kylvin auringonkukka-aidan yhdelle reunalle ja lehtikaaliaidan toiselle; istutin maissit ja avomaankurkut; kylvin vihersipulin, istutin keltasipulin ja joitakin yrttejä. Persiljat ja kaupan salaatit ovat pärjänneet ihan hyvin, rucolan hentoisista taimista taisi selvitä hengissä sen sijaan vain pari. Fenkolia istutin kolme taimea, mutta vain yksi niistä näyttää pontevalta, yksi heikolta ja yhden joku oli käynyt nappaisemassa irti mullasta.

Kuva on lauantai-illalta, sunnuntaina potagerissa oli jo hieman enemmän elämää

Luumupuiden kukinta oli viikonloppuna parhaimmillaan.

Luumupuut 23.5.2015

Sunnuntai-iltana kävimme jälleen ajelemassa Huimalla. Pystyin jo rentoutumaan ja uppouduin välillä maisemiin - kunnes näin paikannimen, joka sisälsi sanan "hirvi" ja aloin ajatella hirvivaaraa. Hirviä loikkimassa tielle iltahämärässä, hirviä vaanimassa pusikossa, hirviä siellä ja hirviä täällä. Turvallisesti kuitenkin kotiin jälleen palasimme ja olin hyvilläni, että tuli lähdettyä.

Päivän huippu-uutinen: Bernd-pelargoni on nupullaan! Elämäni ensimmäinen ihan-melkein itse kasvatettu pelargoni (Bernd ja Gatwig -taimet olivat naistenpäivän lahjoja Miesihmiseltä). Tuskin uskallan hengittää sen lähellä, ettei se vain pudottaisi nuppuaan tai muuten nurpahtaisi.

Bernd Pelargoni

Synttärit

Eilen oli se päivä, kun täytin jälleen 29 vuotta (aika monetta kertaa).

Miesihminen halusi ostaa minulle lahjaksi jonkun puun tai pensaan, istutuskin kuulemma sisältyy lahjaan. No, minähän halusin vadelmaa. Lajikkeeksi valikoitui Jenkka.

Itselleen Miesihminen otti viherherukkaa (Venny) ja kun meillä on ollut puhetta viiniköynnöksestä niin nyt sekin tuli hankittua. Hazaine Sladkii -lajiketta ei ollut jäljellä kuin yksi taimi. Vasta jälkeen päin luin, että viiniköynnöksen taimet pitäisi ostaa vähintään lyijykynän paksuisina. Kovin ohut ja hento on tämän köynnöksen alku, mutta yritämme antaa sille hyvän hoidon.

Edessä loistava tulevaisuus viininviljelijänä Suomessa? Liityin tietysti heti Suomen Viininkasvattajien FB-sivun tykkääjäksi, jotta saisin kaikki ajankohtaiset vinkit ja sisäpiiritiedot viininviljelystä.

Synttäriaattoa juhlistettiin kuitenkin vielä tänä vuonna ostorypäleillä. Mukana oli tietysti myös Touko-aasi.

Syntymäpäivään mahtui myös ensimmäinen ajelu Huimalla eli Miesihmisen moottoripyörän kyydissä. Matkustaminen helpottui, kun ensimmäisten parinkymmenen kilometrin jälkeen lopulta lakkasin pitämästä henkisesti pyörää pystyssä ja hallinnassa. Alkumatkan ajan yritin hallita myös kaikkia muita tiellä liikkuvia, torjua jo etukäteen sinne mahdollisesti pyrkiviä metsäneläimiä, estää sadepilviä nousemasta taivaalle ja - no,  kaiken kaikkiaan pitää maapalloa radallaan. Raskas on vastuu moottoripyörän matkustajalla.

Voi elämän kevät!

Tämä elämän kevät otti vauhdikkaan alun, mutta sitten vauhti hidastuikin ja nyt tuntuu, ettei ulkona pääse tekemään mitään. Aina on kylmä ja/tai sataa.

Kuluneen viikon olen ollut Miehelässä ja käynyt täältä käsin töissä. Pienempi pikkukoira vaikuttaa siltä, että tämä on sen viimeinen kevät. Vanhuus on vienyt voimat eikä ole tuntunut hyvältä ajatukselta matkustaa sen kanssa edestakaisin.

Niinpä eilen vähän jännitti mennä käymään kotona; mietin, mahtaako taimistani ja viimeisimmistä kylvöistäni olla mitään hengissä.

Pelargonit (Inspire Scarlet) ovat kasvaneet siemenestä jo sen verran isoiksi, ettei niillä ollut mitään hätää. Pitkä matka tästä tosin vielä on kukkiviksi kasveiksi. Scarletteja on yhteensä neljä, toiset kaksi ovat vielä pienempiä, koska ne tuli koulittua vielä myöhemmin.

Naistenpäivälahjaksi Miesihmiseltä saadut Bernd ja Gatwig näyttivät varsin hyvinvoivilta nekin, mutta osaankohan hoitaa niitä niin, että joskus vielä kukkisivatkin?

Tumpelovarmasta Tomato Minibelistä nuukahti koulimisen myötä noin puolet, loput pitäisi pikkuhiljaa saada isompaan ruukkuun ja lopulliselle paikalleen - tosin minulla ei ole aavistustakaan missä se on.

Mummonpalsami oli itänyt hyvin, ja koulin sitä useampaankin ruukkuun. Yhden annoin lähtiessäni pihalla istuneelle naapurillekin. Koska sydäntäni särkee heittää taimia menemään, mutta ruukkuja ei riitä kaikille (pessimistinä kylvän aina hieman yli todellisen tarpeen), keräsin ylijääneitä taimia ja kaksi vanhaa begonian mukulaa sinkkiastiaan. Begonian mukulat kyllä ovat sen verran vanhoja, ettei minulla ole kovin suuria odotuksia niiden suhteen, mutta katsotaan nyt mitä tästä kombosta nousee.

Potager-hommat etenevät hitaasti sateiden takia, mutta pikkuisen olen päässyt penkkejä rakentamaan.

Helatorstain ohjelmaan kuului myös Hanami.

Niin ja toisessa betonirenkaassa kasvaa jotain, mitä en tunnista. Kuka osaisi kertoa, mitä täältä nousee?

Potager alkaa muotoutua

Selkä huutaa hoosiannaa ja iskias on innoissaan, mutta siihen se alkaa muotoutua.

Potager vappuna 2015, lomokuva

Miesihmisen kanssa haimme sille mittanauhan kanssa kulmapisteet. Kummankin matematiikan ymmärrys oli välillä koetuksella, kun yritimme räknäillä miksi keskipiste ei ole keskellä, vaikka sen pitäisi olla, mutta jokseenkin suorakulmio siitä sitten saatiin aikaiseksi. Lyhyiden sivujen pituudeksi tuli 410 cm ja pitkien 580 cm.

Kun kulmatolpat olivat kohdallaan, niin Miesihminen ilmoitti, että on aika käydä maistraatissa vahvistamassa sopimuksemme siitä, ettei häneltä odoteta sen enempää potagerin ylläpitämiseksi. Koska oli vappuaatto ja maistraatti jo kiinni, tyydyimme kuitenkin suulliseen sopimukseen.

Minä jatkoin polkemalla narujen viereen kitkemiskäytävät ja levittämällä niihin  hiekkaa. Kitkeminen on intohimoni. Oikeasti! En tiedä mitään sen nautittavampaa kuin rikkaruohojen kitkeminen kesähelteellä. Paarmoja en tosin kaipaisi kaveriksi.

Kitkemiskäytävien viereen laitoin jo kevyen kerroksen multaa reunuskasveja varten. Strömsön puutarhassa "aita" tehtiin lehtikaalista, mutta en usko, että meillä tulisi syötyä niin paljon lehtikaalia. Siksipä itselläni on suunnitteilla rakentaa reunus/aita useista eri kasveista, mukaan lukien monivuotiset yrtit. Blogi(a)ni lukemattomat lukijat voisivatkin vinkata hyviä monivuotisia reunuskasveja, mieluiten suorakylvettäviä ja sellaisia, jotka joko torjuvat tuhoeläimiä tai houkuttelevat pölyttäjiä. Ja tietenkin tulevat toimeen vähällä hoidolla.

Nurkkiin pitäisi perinteisen potager-ajatuksen mukaan kylvää tai istuttaa jotain korkeaa. Siihenkin saa laittaa ehdotuksia.

Oikeaan "ylänurkkaan" tulee yrttinurkkaus ja sen halusin ympäröidä vanhoilla tiilillä. Koko potageria en halua reunustaa, se on helpompi aikanaan kääntää, kun ei liikaa rajaa kivillä tai tiilillä.

Vappuaattona ehdittiin taas nauttia kahvit ulkona, vappupäiväkin oli vielä siedettävä mutta lauantaina sade alkoikin taas.

Vappukaffet

Sunnuntainahan yhden suosikkilaulumme mukaan sataakin aina.