Kiitos ketjun perustajalle ja siihen lahjoittaneille, löytyi muutama tosi herkku. Laitan vaihtareita ja yritän saada jälleen liikkeelle asap.
Venny
tiistai 28. huhtikuuta 2015
Siemenkirje saapui!
Nysse vihdoin tuli, siemenkirje! Eli puutarha.net -sivuston keskustelupalstalla liityin siemenkirjeketjuun ja tänään sain elämäni ensimmäisen siemenkirjeen. Tietysti juuri sellaisena iltana, kun ei ollut aikaa jäädä sitä hypistelemään, kun oli muita menoja.
Kiitos ketjun perustajalle ja siihen lahjoittaneille, löytyi muutama tosi herkku. Laitan vaihtareita ja yritän saada jälleen liikkeelle asap.
Kiitos ketjun perustajalle ja siihen lahjoittaneille, löytyi muutama tosi herkku. Laitan vaihtareita ja yritän saada jälleen liikkeelle asap.
maanantai 27. huhtikuuta 2015
Paperipotteja
Miesihminen lupasi taimilleni ikkunalautatilaa Meijeristä, joten pääsin pitkästä aikaa tekemään uusia kylvöjä!
Kollega kertoi tehneensä sanomalehdestä kylvöpotteja siemenille yksinkertaisesti kieputtamalla lehteä pullon ympärille ja taitelleensa pohjan. Pitihän sitä kokeilla.
Käytin yhteen pottiin yhtä lehtiaukeamaa, jonka taittelin kolminkerroin.
Kieputin suikaleen tyhjän talouspaperirullan ympärille
ja taittelin pohjan kiinni.
Sopivan kokoinen pullo olisi luultavasti toiminut paremmin kuin talouspaperirulla, joka jousti taitellessa.
Koska minulla on kaksi vasenta kättä ja molemmissa peukalo keskellä kämmentä, kiinnitin taitoskohdan teipin palalla. Sen kun muistaisi poistaa istutusvaiheessa, niin loppumateriaali olisi maatuvaa. (Niitit poistin jo lehden sivuja irrottaessani.)
Saa nähdä pysyvätkö koossa. Paperipotteihin pääsi tänään laventelia, maustemeiramia, rakuunaa ja kolmea eri sorttia persiljaa.
Taittelun ja kylvöjen taustamusiikkia kuuntelin tietysti tältä kanavalta.
Blogi(a)ni lukemattomille lukijoille vinkiksi, että varasin nyt jo tulevaa syksyä ja talvea ajatellen blogiosoitteen THE Vespa Project. Vielä sieltä ei löydy mitään mielenkiintoista, mutta palataanpa asiaan satokauden päätyttyä.
Kollega kertoi tehneensä sanomalehdestä kylvöpotteja siemenille yksinkertaisesti kieputtamalla lehteä pullon ympärille ja taitelleensa pohjan. Pitihän sitä kokeilla.
Käytin yhteen pottiin yhtä lehtiaukeamaa, jonka taittelin kolminkerroin.
Kieputin suikaleen tyhjän talouspaperirullan ympärille
ja taittelin pohjan kiinni.
Sopivan kokoinen pullo olisi luultavasti toiminut paremmin kuin talouspaperirulla, joka jousti taitellessa.
Koska minulla on kaksi vasenta kättä ja molemmissa peukalo keskellä kämmentä, kiinnitin taitoskohdan teipin palalla. Sen kun muistaisi poistaa istutusvaiheessa, niin loppumateriaali olisi maatuvaa. (Niitit poistin jo lehden sivuja irrottaessani.)
Saa nähdä pysyvätkö koossa. Paperipotteihin pääsi tänään laventelia, maustemeiramia, rakuunaa ja kolmea eri sorttia persiljaa.
Blogi(a)ni lukemattomille lukijoille vinkiksi, että varasin nyt jo tulevaa syksyä ja talvea ajatellen blogiosoitteen THE Vespa Project. Vielä sieltä ei löydy mitään mielenkiintoista, mutta palataanpa asiaan satokauden päätyttyä.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Sä mulle luvannut et ruusutarhaa
...mutta kun Lidlissä oli reilulla kahdella eurolla myynnissä ruusuntaimia, niin pitihän sellainen poimia mukaan. Hyllylle samaan aikaan osunut nainen kyllä sanoi, että hänen kokemuksensa mukaan Lidlin ruusun väri ei vastannut kuvaa eikä se selvinnyt talven yli, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Eihän tuo iso vahinko ole.
(Puutarhaihmiset ovat, muuten, ilmeisesti ihan oma rotunsa. Väitteet hiljaisista ja juroista suomalaisista eivät todellakaan pidä paikkaansa siellä, missä tarjolla on taimia ja siemeniä. Kyseinen nainen ei ollut ainoa, jonka kanssa tänään vaihdoin kokemuksia ja odotuksia tulevalta kaudelta, vaikka koskaan aiemmin ei ollut tavattu - enkä kyllä omalla kasvomuistillani tunnistaisi myöskään jos uudestaan tavattaisiin.)
Lauantaina oli melko kaunis ilma, mutta oli niin paljon tekemistä Potagerin kanssa, että ruusun istutus jäi sunnuntaihin. Ja sunnuntaihan tietysti aukesi sateisena ja kylmänä, kuinka muutenkaan. Olin hieman googletellut ruusuntaimien istutusta ja lukemieni ohjeiden mukaisesti upotin taimen ensin veteen siksi aikaa, että puuhastelin istutuskuopan parissa. Kuopan kaivoin niin syväksi kuin minun käsivoimillani oli mahdollista, pohjalle laitoin salaojitukseksi hieman hörpylä-pörpylöitä (Miesihminen väittää, ettei se ole niiden virallinen nimi, mutta minusta se on ihan hyvä).
Koska kalkki jäi hankkimatta, ja ruusu ilmeisesti tykkää kalkista, käytin mullan seassa myös tuhkaa. Sitten taimi kuoppaan, juuret mahdollisimman suoraan, kuopan täyttäminen mullalla ja istutuskorkeus sellaiseksi, että kasvi jää maanpintaa korkeammalle. En tiedä olisiko sitä pitänyt vielä myös leikata.
Potager on nyt myllättu, tuhkattu ja lannoitettu. Reunojen merkitseminen ja penkkien tekeminen jäi ensi viikonlopuksi sateiseksi muuttuneen ilman takia.
Lehtikompostikehikonkin osasin pystyttää ihan itse - vain kerran meinasi loppua ymmärrys.
Niin ja Albanian lennot on nyt ostettu! Miesihminen puolestaan aikoi laittaa neonkeltaiset kypärät molemmille tilaukseen, jotta päästään pian yhdessä myös mopoilemaan.
(Puutarhaihmiset ovat, muuten, ilmeisesti ihan oma rotunsa. Väitteet hiljaisista ja juroista suomalaisista eivät todellakaan pidä paikkaansa siellä, missä tarjolla on taimia ja siemeniä. Kyseinen nainen ei ollut ainoa, jonka kanssa tänään vaihdoin kokemuksia ja odotuksia tulevalta kaudelta, vaikka koskaan aiemmin ei ollut tavattu - enkä kyllä omalla kasvomuistillani tunnistaisi myöskään jos uudestaan tavattaisiin.)
Lauantaina oli melko kaunis ilma, mutta oli niin paljon tekemistä Potagerin kanssa, että ruusun istutus jäi sunnuntaihin. Ja sunnuntaihan tietysti aukesi sateisena ja kylmänä, kuinka muutenkaan. Olin hieman googletellut ruusuntaimien istutusta ja lukemieni ohjeiden mukaisesti upotin taimen ensin veteen siksi aikaa, että puuhastelin istutuskuopan parissa. Kuopan kaivoin niin syväksi kuin minun käsivoimillani oli mahdollista, pohjalle laitoin salaojitukseksi hieman hörpylä-pörpylöitä (Miesihminen väittää, ettei se ole niiden virallinen nimi, mutta minusta se on ihan hyvä).
Koska kalkki jäi hankkimatta, ja ruusu ilmeisesti tykkää kalkista, käytin mullan seassa myös tuhkaa. Sitten taimi kuoppaan, juuret mahdollisimman suoraan, kuopan täyttäminen mullalla ja istutuskorkeus sellaiseksi, että kasvi jää maanpintaa korkeammalle. En tiedä olisiko sitä pitänyt vielä myös leikata.
 |
| Taas on horisontti ihanasti kuvassa lintallaan |
Potager on nyt myllättu, tuhkattu ja lannoitettu. Reunojen merkitseminen ja penkkien tekeminen jäi ensi viikonlopuksi sateiseksi muuttuneen ilman takia.
Niin ja Albanian lennot on nyt ostettu! Miesihminen puolestaan aikoi laittaa neonkeltaiset kypärät molemmille tilaukseen, jotta päästään pian yhdessä myös mopoilemaan.
maanantai 20. huhtikuuta 2015
Ekoja kertoja
Viikonloppuna tuli tehtyä asioita ensimmäisiä kertoja.
Kuten aiemmin kirjoitin, omenapuiden leikkauksesta en ymmärrä yhtään mitään. Joitakin ohjeita olen linkittänyt Iloksi ja hyödyksi -sivulle kyseisen otsikon alle, ja lisäksi opiskelimme aihetta Miesihmisen kanssa kirjoista ennen toimeen tarttumista. Hänelle leikkaaminen on entuudestaan tuttua, mutta itselleni kokemus oli ensimmäinen. Enkä muista koskaan aiemmin ylipäänsä sahaa käyttäneeni eli jo se itsessään oli minulle uutta!
Koska aikaa oli jälleen ihan liian vähän ennen kuin oli pakko laittaa kamat hihnaan ja heittää Riesa ja Rasite olalle - vai menikö se päinvastoin - niin ehdimme vasta aloittaa homman käymällä käsiksi valmiiksi murjoutuneisiin puihin.
Ennen pokasahan soittamista Miesihminen ehti jo tehdä sen virheen, että päästi minut ilmaamaan nurmikkoa Lidlin käsikäyttöisellä nurmikon ilmaajalla (kuva kopioitu Lidlin tämän kevään kuvastosta).
No, tulihan se ilmattua. Ilmeisesti vähempikin olisi kuitenkin riittänyt.
Tekevälle sattuu, etenkin ensimmäistä kertaa nurmikkoa ilmaavalle tekijälle. Onneksi löytyi nurmikon siemeniä (viimeinen myyntipäivä 8/2006), lupasin nimittäin että kohta tuolla kohtaa kasvaa upea, vihreä nurmi.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli viileä mutta kiva. Erilaisten työkalujen heiluttamisen lisäksi käytiin reippaalla sauvakävelyllä ja 10 kilometrin pyörälenkillä. Unohtamatta, että kömmin ensimmäistä kertaa elämässäni auton alle! Tarkoitus oli kiristää Miesihmisen ohjeiden mukaan joitakin Mursun pakoputkea pitäviä ruuveja ja muttereita, mutta Miesihminen sen loppujen lopuksi joutui itse sieltä alta käsin tekemään, ja oma apuni jäi siihen, että ojentelin välineitä ja pistin parhaani mukaan vastaan.
Meanwhile kotona:
Kuten aiemmin kirjoitin, omenapuiden leikkauksesta en ymmärrä yhtään mitään. Joitakin ohjeita olen linkittänyt Iloksi ja hyödyksi -sivulle kyseisen otsikon alle, ja lisäksi opiskelimme aihetta Miesihmisen kanssa kirjoista ennen toimeen tarttumista. Hänelle leikkaaminen on entuudestaan tuttua, mutta itselleni kokemus oli ensimmäinen. Enkä muista koskaan aiemmin ylipäänsä sahaa käyttäneeni eli jo se itsessään oli minulle uutta!
Koska aikaa oli jälleen ihan liian vähän ennen kuin oli pakko laittaa kamat hihnaan ja heittää Riesa ja Rasite olalle - vai menikö se päinvastoin - niin ehdimme vasta aloittaa homman käymällä käsiksi valmiiksi murjoutuneisiin puihin.
 |
| Ennen ja jälkeen |
 |
| Ennen ja jälkeen |
No, tulihan se ilmattua. Ilmeisesti vähempikin olisi kuitenkin riittänyt.
Tekevälle sattuu, etenkin ensimmäistä kertaa nurmikkoa ilmaavalle tekijälle. Onneksi löytyi nurmikon siemeniä (viimeinen myyntipäivä 8/2006), lupasin nimittäin että kohta tuolla kohtaa kasvaa upea, vihreä nurmi.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli viileä mutta kiva. Erilaisten työkalujen heiluttamisen lisäksi käytiin reippaalla sauvakävelyllä ja 10 kilometrin pyörälenkillä. Unohtamatta, että kömmin ensimmäistä kertaa elämässäni auton alle! Tarkoitus oli kiristää Miesihmisen ohjeiden mukaan joitakin Mursun pakoputkea pitäviä ruuveja ja muttereita, mutta Miesihminen sen loppujen lopuksi joutui itse sieltä alta käsin tekemään, ja oma apuni jäi siihen, että ojentelin välineitä ja pistin parhaani mukaan vastaan.
Meanwhile kotona:
 |
| Olohuoneen ikkunan kasvatuslaitos. Enimmäkseen chilejä ja paprikoita, muutama pelakuu. Loput vasta Vauvalassa. |
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Ihana lauantai!
Lauantai oli huhtikuun alkupuolen päiväksi ihanan lämmin ja aurinkoinen. Jos olisi ollut shortsit mukana (lue: jos omistaisin shortsit, jotka mahtuisivat jalkaan), olisin saattanut heittäytyä ihan hulvattomaksi ja hetken aikaa ottaa valohoitoa talvikalpeille kintuillenikin. Mutta nyt oli tyytyminen farkkuihin ja t-paitaan.
Kääntelin aamulla vielä talikolla pari tuntia pahimpia juurakoita ja sen jälkeen Miesihminen kävi kääntämässä maan härpäkkeellään.
Sillä aikaa, kun Miesihminen surruutteli potageria, minä reippaana tyttönä jynssäilin jäkälää pois omenapuista. Suositus kai olisi, että se tehtäisiin syksyllä, mutta kun sain Miesihmiseltä luvan niin otin varovasti muutamasta puusta pahimmat pois. Kostean kauden jälkeen jäkälä irtosi juuriharjalla helposti.
Omenapuiden leikkauksesta ja muusta hoidosta en ymmärrä yhtään mitään, joten sen jätän suosiolla itseäni viisaammille. Sen sijaan asetin tuolini yhden omenapuun alle ja siinä oli sangen mukana istuskella sillä aikaa, kun Miesihminen kävi ottamassa mopedillaan kevään ensimmäiset tyypit.
Sunnuntaina Miesihminen avasi pakkauksestaan edesmenneeltä lähiomaiseltaan jääneet puutarhakalusteet, jotka olivat aika mukavan värisiä, mutta kovin kiikkeriä tuulisena päivänä.
Niitä oli ihan kiva katsella, mutta aamiaista varten siirsimme raskaamman pöydän ja tuolit suojaiseen paikkaan, missä sitten tuli avattua terassi-aamiaiskausi. Päiväkahvikausihan tuli avattua tänä vuonna jo 15.3. jäätelöillä ja (pakaste-)marjoilla.
Päivään mahtui myös rauhallinen kävelyretki metsässä. Paikka paikoin oli vielä märkää, mutta leskenlehdet, sinivuokot ja valkovuokot olivat jo kukassa. Saku Sammakkokin oli lähtenyt jo rimpsalle.
Päivän kohokohta oli, kun Miesihminen lupasi, että voin alkaa suunnitella kesälomalle Albanian matkaa. Olen hingunnut sinne parikymppisestä saakka ja nyt se vihdoin taitaa toteutua!
Kääntelin aamulla vielä talikolla pari tuntia pahimpia juurakoita ja sen jälkeen Miesihminen kävi kääntämässä maan härpäkkeellään.
 |
| Potager kännykän lomo-sovelluksella kuvattuna |
Sillä aikaa, kun Miesihminen surruutteli potageria, minä reippaana tyttönä jynssäilin jäkälää pois omenapuista. Suositus kai olisi, että se tehtäisiin syksyllä, mutta kun sain Miesihmiseltä luvan niin otin varovasti muutamasta puusta pahimmat pois. Kostean kauden jälkeen jäkälä irtosi juuriharjalla helposti.
Omenapuiden leikkauksesta ja muusta hoidosta en ymmärrä yhtään mitään, joten sen jätän suosiolla itseäni viisaammille. Sen sijaan asetin tuolini yhden omenapuun alle ja siinä oli sangen mukana istuskella sillä aikaa, kun Miesihminen kävi ottamassa mopedillaan kevään ensimmäiset tyypit.
Sunnuntaina Miesihminen avasi pakkauksestaan edesmenneeltä lähiomaiseltaan jääneet puutarhakalusteet, jotka olivat aika mukavan värisiä, mutta kovin kiikkeriä tuulisena päivänä.
Niitä oli ihan kiva katsella, mutta aamiaista varten siirsimme raskaamman pöydän ja tuolit suojaiseen paikkaan, missä sitten tuli avattua terassi-aamiaiskausi. Päiväkahvikausihan tuli avattua tänä vuonna jo 15.3. jäätelöillä ja (pakaste-)marjoilla.
Päivään mahtui myös rauhallinen kävelyretki metsässä. Paikka paikoin oli vielä märkää, mutta leskenlehdet, sinivuokot ja valkovuokot olivat jo kukassa. Saku Sammakkokin oli lähtenyt jo rimpsalle.
 |
| Rana temporaria eli Saku Sammakko |
Päivän kohokohta oli, kun Miesihminen lupasi, että voin alkaa suunnitella kesälomalle Albanian matkaa. Olen hingunnut sinne parikymppisestä saakka ja nyt se vihdoin taitaa toteutua!
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
Donnerwetter!
Miesihminen asioi usein Lidlissä, ja hänen mukanaan olen itsekin sinne viime kuukausina satunnaisesti eksynyt. Jokin aika sitten siellä oli tarjouksessa taimien "minikasvihuoneita" eli pakkauksia, joissa oli kylvöalusta, multa, siemenet ja muovikupu. Ostin neljä erilaista settiä, taisivat maksaa ruhtinaalliset 1,50 € kappale.
Tänään kurkkasin tomaattirasiaan (Lycopersicon esculentum, Tomato Minibel) ja Donnerwetter, siellähän oli yli 30 honteloksi venähtänyttä taimea pyrkimässä kohti valoa ja uutta multaa! Ennestäänkin on jo muutama tomaatintaimi sinnittelemässä, enkä tosissani uskonut näistä Lidlin purnukoista paljon versovan, mutta siinä sitä nyt onkin ihmettelemistä, mihin nämä saan mahtumaan.
Villa Hottentotti näyttää vieläpä kuvaavan lajiketta tumpelovarmaksi, eli noinkohan nämä selviävät jopa kömpelöstä koulimisestani.
Ans kattoo kuinka käy. Stay tuned!
Tänään kurkkasin tomaattirasiaan (Lycopersicon esculentum, Tomato Minibel) ja Donnerwetter, siellähän oli yli 30 honteloksi venähtänyttä taimea pyrkimässä kohti valoa ja uutta multaa! Ennestäänkin on jo muutama tomaatintaimi sinnittelemässä, enkä tosissani uskonut näistä Lidlin purnukoista paljon versovan, mutta siinä sitä nyt onkin ihmettelemistä, mihin nämä saan mahtumaan.
Villa Hottentotti näyttää vieläpä kuvaavan lajiketta tumpelovarmaksi, eli noinkohan nämä selviävät jopa kömpelöstä koulimisestani.
Ans kattoo kuinka käy. Stay tuned!
 |
| Lycopersicum esculentum, Tomato Minibel |
tiistai 7. huhtikuuta 2015
Hanskat tiskiin!
 |
| Omenamieheltä lahjaksi saamani puutarhakäsineet |
No ei, vaan päinvastoin: pääsiäisviikonloppuna päästiin ensimmäisen kerran vauhtiin. Tähän se tulee, noin 5x5 m (tai vähän alle) potagerini*)
 |
| Tässä vaiheessa potager on vasta pilkkeenä silmäkulmassa (5.4.2015) |
Parin tunnin huhkimisen ja kahden katkenneen talikonpiikin jälkeen jotkut lupiinin ja vuohenputken juurakoista olivat jo saaneet huutia.
Vielä on kuitenkin tekemistä ennen kuin Miesihminen pääsee jyrsimään keittiöpuutarhani härpättimellään.
Sain Miesihmiseltä luvan kajota myös näihin Separaattorin edessä oleviin betonirenkaisiin. Mitähän niihin laittaisin?
*) Potager-nimi ja idea juontaa Strömsön puutarha -ohjelmasta. Se, rakennanko omani samanlaiseksi, onkin sitten ihan oma juttunsa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)